Konstan juoksuhistoria:

​

Liikunta on aina ollut mukavaa, ja siihen on kannustettu. Ensimmäisiin urheilukisoihin, jotka eivät olleet koululaisten kisoja, osallistuin 9 vuotiaana. Olivat muistaakseni hiihtokisat Padasjoella. Vuotta myöhemmin osallistuin ensi kerran kansallisiin kisoihin, niin ikään hiihtokisat Padasjoella. Seuraavana vuonna olin ekan kerran kisaamassa Padasjoen ulkopuolella.

​

Lajivalikoimassa kestävyyvjuoksu on ollut aina kärkipäässä. Mukana roikkuivat kuitenkin myös kiekko, moukari ja kolmiloikka vielä 13-vuotiaana, ja hiihtokin 15-vuotiaana. Hiihto jäi, kun osallistuin Hopeasompa hiihtoihin 2008. Olin tiemmä "kärkipaikoilla" noin 1,5 km:ssä, mutta hieman myöhemmin kaaduin alamäessä. Jäin lopulta muistaakseni sijalle 39. Kotimatkalla totesin isälle, että hiihto saa nyt jäädä, keskitytään juoksemiseen.

 

Pari seuraavaa kesää menikin ihan hyvän kehityksen merkeissä, ja 2010 (17-vuotiaana) olin ikäsuhteutettuna elämäni kovimmassa kunnossa. Pari vuotta myöhemmin tein urani vanhimman toistaiseksi voimassa olevan ennätyksen, kun juoksin maantiekymin aikaan 32.56. Seuraavasta kaudesta 6kk menikin armeijassa, ja edessä oli syksyllä muutto Jyväskylään.

​

Siinä missä Padasjoen vuodet alkoivat isän opastuksella ja josta otin itse vuosi vuodelta enemmän vastuuta, Jyväskylässä siirryin Antero Liukkosen valmennukseen. Opin seuraavan neljän vuoden aikana treenaamisesta paljon uutta. Mehän oltiin Padasjoella menty melko yksinkertaisin opein, ja esim. intervalleja ei harrasteltu.

​

Ensimmäinen vuosi meni opetellessa, mutta 2015 olin urani huipulla. Sieltä on peräisin melkein kaikki ennätykset, mm. se merkittävin, eli ratakymppi 32.46, pistokohtauksen saattelemana. Seuraava vuosi meni mystisten hengitysongelmien kanssa, joihin saatiin selvyys vasta seuraavana vuonna. Käytännössä olin lähes samassa kunnossa, mutta en ihan. Paikallaan polkeminen ei vain tuonut lisämotivaatiota.

​

Kausi 2017 oli viimeinen Anteron kanssa. Uskallan väittää olleeni elämäni kovimmassa iskussa tuon vuoden talvena. Tein halliennätyksiäni, juoksin Kuokkalan reitillä kovempia aikoja kuin aiempina talvina sekä pesin kilpakumppaneitani suuremmalla erolla kuin aiemmin. Mittarikin ennusteli rohkeimmillaan melko järkkyjä aikoja. Kaikki näytti hyvältä vielä maaliskuussa, mutta huhtikuun ensimmäisissä maantiekisoissa kaikki oli tipotiessään. Liekö tuo hengitysvaiva kärsinyt pölyistä, sillä talvella oli helpompaa.

​

Kesän mentyä mönkään, tein päätöksen siirtyä harrastelijaliigaan, ja unohtaa tavoitteet. Saamistani viesteistä rohkaistuani päätin kuitenkin vielä osallistua debyyttimaralle syyskuulla, ja olin kuin olinkin vielä siinä kunnossa, että saatoin mennä SM-sarjaan. Koko kokemus jätti jonkinlaisen kipinän kytemään, jonka yhä käynnissä oleva vammakierre on koettanut sammuttaa.

​

Tavoitteettomana juoksijana pääkoppa ei kauaa kestänyt, siinä missä ei paikatkaan. Treenejä tehtiin miten tehtiin, ja se vitutti. Ja sitten kun teki itselleen ohjelman, ja jota sai toteutettua parikin viikkoa, jokin paikka hajosi. Niitä on kertailtu ennenkin, mutta kertauksena todettakoon, että vihoitellut on akillesjänne, polvi, peroneusjänne ja nyt viimeisimpänä tibialis posterior. Tämä nilkkavaiva on ollut voimassa nyt aika tarkalleen vuoden, ja vasta ihan tämän vuoden aikana on ollut valoa tunnelin päässä.

​

Vuoden 2019 lopulla kyllästyin omaan saamattomuuteeni. Totesin, ettei itsekurini riitä toteuttamaan omia ohjelmia, ja otin yhteyttä Runners High'n. Sain sieltä etävalmentajakseni Simo Wannaksen. Motivaatio kohosi heti, ja nilkkavammaakin on saatu edistymään. En ole jättänyt treenejä tekemättä, olkoonkin että Simon ohjelma näin alkuun on ollut kevyttä.

​

Henrin historia:

​

BreakingHeKon historia:

Esihistoriana voidaan pitää yhteistyötämme juoksun saralla ennen tämän sivuston perustamista. Sen voi laskea alkaneen siitä asti kun Henkka ekan kerran tunnusti käyneensä lenkillä, joskus muistaakseni vuonna 2010 (Henkka korjatkoon jos muistaa paremmin). Suhteemme juoksun saralla on alusta asti ollut mentori-suhde, josta Henkka on viime vuosien aikana itsenäistynyt jo kokonaan.

 

BreakingHeKo perustettiin 2017 alun perin meidän treenien sometuskanavaksi, joka pian sai uuden luonteen, kun Konsta ryhtyi suunnittelemaan nopeuspainotteista maratonohjelmaa itselleen. Alimatkoja korostava ohjelma oli kuitenkin tottumattomalle liikaa, eikä mies pysynyt ehjänä millään. Henkka teki siinä sivussa itse ohjelmaa, jonka oli tarkoitus olla perinteisempi maratonohjelma. Ajatuksena oli myös vertailla näitä kahta, mutta kun Henkkakin kärsi loukkaantumisista, siitä ei tullut oikein mitään.

 

2018 oli Konstan projektin osalta on-offia. Välillä saatiin nopeusharkkoja tehtyä, välillä ei. Syksymmällä keksittiin uusi resepti, jossa kauden alkuun tulisi muutamia viikkoja kaikenlaista harjoittelua, jonka pitäisi valmistaa erikoisharjoitteluun. Se tarkoitti lukuisia kilsoja ja nopeusharjoituksiakin. Yhäkin päällä oleva nilkkavamma oli seurausta runsaasta kallistetulla alustalla, ja toisaalta jäisen epätasaisella tehdystä harjoittelusta.

 

Helmi-maaliskuun 2019 vaihteessa alkanut Konstan nilkkavamma oli sen luonteinen, että jalka kesti tehoja muttei määrää. Niinpä Konsta palasi nopeusharjoittelun pariin. Yksi vamman syvemmistä syistä oli kipeän jänteen lihaksen kireys, joka oletettavasti paheni nopeusharjoittelusta. Motivaatio alkoi murentua, eikä asioista tullut mitään. Lisäksi valmistumiseen liittyvät kiireet kesän aikana passivoivat. Siinä missä Henkan yksityiselämä sai positiivisia käänteitä kesällä, Konstalla homma alkoi lipsua.

​

Lokakuussa Konsta muutti pk-seudulle, tarkemmin Espoon Leppävaaraan. Muuttoviikon kiireiden aikana nilkkavammakin otti askeleen eteenpäin, ja Konsta pystyi runwalkin avulla tekemään jo jonkinlaisia treenitunteja. Kuitenkaan motivaatio ei aivan riittänyt omien ohjelmien riittävään toteuttamiseen. Niinpä Konsta luopui lopulta haaveista nopeuden kehittämisen suhteen, vaan otti vuoden 2020 alussa hatun kouraan ja kysyi valmentajaa Runners High'lta.

 

Seuraavien viikkojen aikana tehtiin yhdessä tuumin päätös BreakingHeKon muuttamisesta vain meidän urheilujuttujen sometusväyläksi, ilman sen syvällisempää tarkoitusta. Portti uusien syvällisten tarkoitusten käyttämiseen toki on, mutta antaa niiden tulla luonnostaan.