Määrän laki
Maanantai lähti liikkeelle suhteellisen kevyellä hölkkäilyllä, koska viikonlopun treenit painoivat jonkun verran vielä jaloissa. Tiistaina olikin luvassa jälleen 8 x 1000 metrin vetoja, matolla tehtynä, sillä mahdollisuutta hallijuoksuun ei ole ja kelit ovat talvella kisavauhtisiin treeneihin haasteelliset. Syke oli vaikea saada ensimmäisissä vedoissa nousemaan, mutta treenin edetessä meno helpottui jossain määrin. Oikeastaan loppupään vedoissa syke oli turhankin korkea vauhtiin nähden.
Torstaina oli saman treenin vuoro, ihan pelkästä juoksemisen riemusta. Aiemmin jo kerroin kuinka vetotreeneistä matolla on muodostunut suosikkiharjoitukseni - ja toden totta, kun kuulokkeissa soi hyvä musiikki ja askel on lennokas, fiilis on kerta kaikkiaan mieletön. Kun treeni onnistuu, tulee sen jälkeisessä hyvän olon tunteessa kelluttua pitkään. Toistaiseksi olen välttynyt kanssatreenaajien kummaksuvilta katseilta, mutta viereeni ei uskaltaudu juoksemaan kukaan. Se tosin johtuu osittain siitä, että valitsen paikkani mattorivistön vasemmasta reunasta (näin pystyn kiinnittämään erityishuomiota tekniikkaani, sillä peilikuvani heijastuu viereisistä ikkunoista). Pitämäni puuskutus ja litroittain valuva hikeni tuskin kuitenkaan tekevät minusta yhtään sen helpommin lähestyttävää, juoksisin missä päin salia tahansa... Itse harjoitus sujui tiistain vastaavaa paremmin, vedot tuli juostua kovempaa ja syke vastasi vauhteja.
Lauantaina kello soitti jo seitsemältä, ja lenkille lähdin klo 9 pintaan. Aikataulusyistä minun oli tyydyttävä juoksemaan pitkis 7 km suunniteltua lyhyempänä, jota kompensoin hieman kovemmilla sykkeillä. Eipä sen nousun eteen tarvinutkaan tehdä erikseen töitä, sillä väsymys painoi ja närästi, kuinkas muuten. Ihan ok treeni mutta huono juoksuindeksi.
Sunnuntaina kirmasin vielä palauttavan puolikkaan matolla. Juoksuindeksiennätykseni (85) olisi luultavasti mennyt uusiksi, mikäli moista dataa saisi matolta irti. Vuonna 2013 elämäni ensimmäinen juoksukilpailu, Runner's Twilightin puolimaraton, meni keskisykkeellä 173 aikaan 1:37:55. Nyt palauttelumielessä lönkötelty mattopuolikas meni aikaan 1:42:26 keskisykkeellä 132. Mattojuoksu on aina mattojuoksua, mutta jotain osviittaa se antaa siitä kuinka kroppa on ottanut vastaan harjoittelua.
Koko viikko menikin juoksuharjoittelun kannalta erittäin hyvin, kilometrejä kertyi 141 ja jokainen niistä oli laadukasta treeniä. No junk miles!