Konstan treeniviikot ties mistä asti - 42/2018

Niin, edellisessä omassa blogipäivityksessä kerroin uudesta projektistamme. Se oli silloin elokuun alkupuolella. Eräskin viikko on kulunut tällä välin. Siinä projektissa ensin siis koetan saada oman 200m sujumaan 27 sekuntiin. Sitten siirtyisin 400m:lle, siirtäen sen vastaavalle tasolle. Siitä eteenpäin mennään siis matka kerrallaan, kunnes maratonilla oma aerobinen kunto olisi riittävällä tasolla. Tämän jälkeen ilmoittaudutaan 3kk:n päähän jollekin maratonille jossa sitten koetetaan toteuttaa tuo aika* koko matkalla.

*Tuo aika? En siis tarkoita maratonia 27 sekuntiin, tai edes 27s/200m. Haen siis takaa aikaa joka olisi vastaava. Arvioisin sen asettuvan 2.30-2.35 väliin.

Miten kehitys on mennyt tänä aikana? Ensimmäisessä testissä kahden vedon keskiarvo (2x200m, 10min palautus) oli 28.4s. Viisi ja puoli viikkoa myöhemmin 27.85s. Edettiin siis kymmenys ja viikko tahdilla. Viimeisin testi pari viikkoa myöhemmin meni vähän huonommin, mutta tuottaen edelleen alle 28s aikoja. Oli aika kylmää, ja radan pinta vähän jäinenkin.

Lupasin puhua pakaroista tässä päivityksessä. Kerron niistä nyt, koska se vaikuttaa oleellisesti tähän tarinaan. Syvällä vasemmassa pakarassa on ollut kevyttä oireilua jo keväästä asti. Se on oireillut pahemmin kovassa vauhdissa, mutta vähän myös reippaassakin. Keväällä ja kesällä kun tein vielä paljon maksimi ja -vauhtikestävyyttä nopeuden sijaan, oireilu pysyi kuitenkin hallinnassa. Kipuilu ehti helposti loppua ennen seuraavaa kovaa harjoitusta. Siirryttyäni tähän 200m harjoitteluun, kipua alkoi "kertyä".

Myöhemmin lääkärissä todettiin, että kyseessä on piriformiksessa oleva toiminnallinen häiriö. Se tarkoittaa nyt nopeusharjoitusten keskeyttämistä kunnes vaiva on parantunut. Joudun siis siirtymään joksikin aikaa takaisin vauhtikestävyysharjoitteluun ja samalla runsaampiin kilometreihin. Tavallaan ihan hauskaa, toisaalta keljuttaa pistää hyvin alkanut projekti jäihin.

Taannoin kesällä - jo kauan ennen BreakingHeKo-projektia - luvattiin Henkan kanssa toteuttaa haaste jossa juoksisimme maratonin alle kolmen tunnin ja joisimme kymmenen munkkikahvia. Henkkahan päätti jo aiemmin lähteä Vantaan maratonille, ja kun itse jouduin itseltäni kieltämään nopeusharjoittelun ja siirtymään takaisin vauhtikestävyyden pariin, totesin että nyt olisi hyvä hetki lunastaa lupaukset. Tehtiin siitä videopäivityskin. Haastetta tosin sittemmin kevennettiin munkkikahvien osalta puoleen.

Kaksi viikkoa ennen päätin kokeilla kuinka pitkälle pääsisin Henkan suunnittelemaa vauhtia (noin 3.55/km). Seiskan kohdalla sykkeet olivat turhan korkealla, ja totesin että lienee parempi lähteä sitä kolmen tunnin vauhtia (noin 4.15/km). Viikkoa myöhemmin tein 25km valmistavan, hieman alle 4.10/km vauhtia. Siinäpä kaikki yli 250m:n juoksut muulla kuin peruskuntovauhdilla, edellisen kahden kuukauden ajalta. Näillä lähtökohdilla oli vähän heikkoa mennä maratonille, ja siksi odotukset olivatkin siellä ajoissa 3.00-2.55. Enpä lopulta olisi ollut yllättynyt vaikka kolme tuntia olisi jäänyt tekemättä.

Lähdin siis tietoisesti kevyttä vauhtia liikkeelle. Ensimmäinen neljännes meni aikaan 44.24 (ennuste 2.57.36), toinen 43.58 (puolikkaan väliaika 1.28.22, ja siitä ennuste 1.56.44), kolmas 43.42 ja viimeinen 42.55. Loppuaika siis 2.54.59, selvästi kiihtyvänä. Kiihtyvyydestä kertonee sekin, että jäin kilpailun voittajalle ennen viimeistä kierrosta järjestelmmällisesti noin 3 minuuttia jokaisella puolella kierroksella. Viimeistä edellisellä puolella kierroksella jäin enää vajaan pari minuuttia ja viimeisellä reilulla vitosella vain 14 sekuntia (kertonee myös voittajan hyytymisestä...?)

Viimeinenkin vitonen mentiin kuitenkin noin 4min/km joten Henkalle jänistely 3.55/km koko matkalle olisi ollut minullekin epärealistista. Ehkä pari minuuttia loppuajasta olisi voitu puristaa paremmalla vauhdinjaolla. Tälläisen kesän jälkeen voinen kuitenkin olla jokseenkin tyytyväinen loppuaikaani.

Entäs sitten se kahvihaaste? No periaatteessahan sen suoritin. Paikan päällä sain yhden ja paluumatkalla juotiin loput neljä eri huoltoasemilla. Mutta suoritusaika kyllä venyi aika pitkäksi. Viimeisiä hörppyjä juotiin Renkomäellä vielä iltakahdeksan tienoilla. Itse kukin teistä päättäköön suoriuduinko haasteesta teidän mielestänne.

Tämmöisin terveisin. Nyt vain palataan takaisin maratoonarin perusharjoitteluun (kunhan palautuminen on riittävän pitkällä), kunnes pakarassa ei ole enää vaivoja. Sitten projekti jatkukoon. Jännä nähdä kuinka paljon sitä hidastutaan tällä välin.

Muistakaahan myös tykätä meidän Facebook-sivustamme. Sinne tulee päivityksiä treeneistä ja muusta turhasta vähän useammin ;)