Laskusuhdanteessa (jälleen)
On aika jälleen uuden treenikatsauksen. Pidän sen tarkoituksella hyvinkin lyhyenä ja ytimekkäänä, sillä harjoittelua ei ole tullut tehtyä kuluneen kahden viikon aikana käytännössä lainkaan. Erinäisiä juoksukokeiluja lähinnä, uudestaan kipeytyneen takareiden vuoksi.
Jo reilu kuukausi sitten kävimme Konstan kanssa tekemässä Padasjoen Majuanvuorella kunnon mäkitreenin. Se olikin ensimmäinen laatuaan yli vuoteen. Tein treenin varovaisen tunnustellen, sillä mielellä että kuuntelen takareiden tuntemuksia. Kannattiko? No ei helvetti vie kannattanut, sillä takareiden perkele ärtyi hamstring-jänteiden origosta istuinkyhmyn läheisyydestä. Jo hyvään kuntoon saamani vaiva palasi siis lähes yhtä pahana, mitä se oli viime kesänä. Toki tästä ei voi jälleen syyttää ketään muuta kuin itseään, mutta ei oikein käy järkeen, että jo MRI-kuvien myötä terveeksi julistettu jalka on jälleen paskana. Pahoittelen karkeaa kielenkäyttöä, mutta kyllä tämä vain syö miestä.
Kävinpä 31.3 ortopedinkin vastaanotolla kinuamassa kortisonipiikkiä persuksiin, mutta en sitä saanut. Syyt tähän olivat kyllä ehdottoman järkeviä. Jänteen tulehduksen sijaan on kyse enemmänkin jänteen sairaudesta: kollageenisäikeet ovat huonosti järjestäytyneet, ja niiden vetolujuus on heikko. Ne eivät pysty varastoimaan niihin kohdistuvaa liike-energiaa terveen jänteen tavoin, mikä taas oireilee jomottavana kipuna rasituksessa jne... Käytännössä tiedän vaivastani jo kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Ohjeina oli vetää kuormitus alas ja aloittaa kuntoutus uudelleen.
Enpä noita eksentrisiä harjoitteita ole tehnytkään sitten viime joulukuun. Tämä lienee suurin yksittäinen syy takareiden kipuiluun. Ne olisivat toimineet ennaltaehkäisevinä harjoitteina, ja kenties en olisi nykytilanteessa. Soitin lopulta myös takareittäni kuntouttaneelle fyssarille, ja kävin hänen vastaanotollaan. Tuomio oli pitkälti sama, eli tuo mäkitreeni oli kudosten sen hetkiselle sietokyvylle liian suuri rasite. Yhteistuumin päätettiin, että saan uuden kuurin shockwave-terapiaa. Yksi kerta sitä jo ehdittiinkin annostella, ja tälle viikolle 17.4 olisi suunniteltu seuraava hoitokerta. Aloitin myös eksentriset harjoitteet, ja aiemmin jo kivuttomat harjoitteet provosoivatkin takareittä jälleen. Kuulemma ei ole lainkaan tavatonta, että jännevaivat uusiutuvat mikäli niitten kuntouttaminen loipetetaan. Ja vuosi on näissä vammoissa verrattain lyhyt aika.
Armottoman kova kuntoutus alkoi siis uudelleen. Mieli on siinä mielessä levollinen, että poikkeustilan takia kaikki kisat on tältä keväältä ja kesältä peruttu. Ei sillä että viivalle olisi mitään asiaa ollut nykykunnolla muutenkaan, mutta kiirekään ei ole mihinkään. Akillesvaivoissa käytetyssä "Alfredsonin protokollassa" eksentristen harjoitteiden vaihe kestää sen 12 viikkoa, ennen kuin lajiin tehdään paluuta. Se meinaisi kolmen kuukauden juoksutaukoa. Vähintään samaa ajanjaksoa voidaan varmaan soveltaa myös hamstring-vaivoihin. Pitkä telakka siis jälleen edessä!
Semmoisia kuulumisia tällä(kin) kertaa. Viimeksi julistin takareisivaivat voitetuksi, ja sitä ne olivatkin (ehdin mm. juosta jo 120 km viikon ja useampia peräkkäisiä 100 km viikkoja). Nyt mieltäni kuitenkin toden totta kalvaa epäilys siitä, onko tässä käsillä koko loppuiän mittainen vaiva? Onko paluu entiselle tasolle enää mahdollista, ennätysjahdista puhumattakaan? Rehellisesti sanottuna ei edes kiinnosta, niin paljon ajatuksia olen hamstring-vaivoilleni kuluneen vuoden aikana uhrannut. Vähän alkaa motivaatio laskemaan. Onneksi sentään kevät ja kesä tulee, niin pääsen edes maantiepyörää ulkoiluttamaan. Juoksemiset jääkööt niille, ketkä siihen kykenevät.