Konstan treeniviikko 14/2017

Tällä kertaa on luvassa analyysiä viikolta 14. Huomenna sitten pari seuraavaa viikkoa. Viikko 14 oli sattuneesta syystä tavallista rankempi. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, hommasin kuntosalikortin, jottei katupölyä tarvitsisi niellä. Tiistaina menin siis toistamiseen matolle, ja voi että miten juoksu "maittoi". Piti siis tehdä tasavauhtista reipasta, ja hiukan vaihdoin suunnitelmaa siten, että muutetaan se kovavauhtiseksi. Valmistaudutaan vähän Pentin Pinkaisuun, ja heitetään tuommoinen 12km lenkki vauhdilla 3.20. Piti olla "liki mahdoton", mutta ehkä prosentin todennäköisyydellä mahdollinen. Vauhti tuntui omituisen hitaalta. Lopulta keskisyke oli jotakuinkin 150.

Päätin testata tulosta, ja nostin nousukulman 1,5%:sta 3%:iin, lisäsin vauhdin kolmeen minuuttiin kilomterilta, ja viisikilometriä. Jos tämä olisi minulle liian kova vauhti, niin ehkä tuohon jo sinällään mahdottoman oloiseen tulokseen ekalta "lenkiltä" voisi luottaa jotenkuten. Ja niinhän siinä kävi, että tein tällä jälkimmäisellä lenkillä kolmen tonnin ja viiden tonnin, sekä Cooperin ennätykset, ja vieläpä melkoiseen ylämäkeen. Syke pyöri 170:ssä, eli juuri yli happorajan.

Myöhemmistä matolla tehdyistä treeneistä saattoi päätellä, ettei tuo matto tuona päivänä tainnut mennä yhtä kovaa kuin väitti. Joten muistetaan, että kuntosalimatot ovat treenaamista, eivät testaamista varten, ja että treenit kannattaa tehdä matollakin sykkeiden, ei vauhdin mukaan.

Mutta kuinka ollakaan, itsehän tein juuri päinvastoin. Sykkeistä viis, ja lyödään aina ohjelmaan joku vauhti. Kuumassa huoneessa sykkeet ovat korkealla, ja niinpä kaikki viikon treenit tuli tehtyä ylisykkeillä. Siihen vielä Pentin Pinkaisu, eli kisavauhtinen kymppi päälle, niin palautuminen oli aika heikkoa. Sunnuntaina olisi vielä pitänyt tehdä kiihtyvä 35km. Jo aika aikaisessa vaiheessa huomasin että nyt menee sykkeet aivan liian korkealla, ja jätin homman puoleen väliin. En ollut palautunut. Viikko pelkillä ylisykkeillä, ja yhdellä kisalla höystettynä oli liikaa.

Miten sitten itse Pentin Pinkaisu? Miikan ja Ramin seuraaminen alussa ei tehny tiukkaa, ja siinä reilun kolmen kilsan kohdalla lähdin ohi. Ei sataakaan metriä, ja koko kisan ajan vaivannut siedettävä pistos vaihtui sietämättömäksi. Kohta vauhti jo väkisin hidastui, kaverit tulivat takaisin ohi ja sitten oli jo pakko pysähtyä. Siinä vaiheessa kun Henri tuli ohitseni, päätin että nyt on syytä jatkaa, ja että autan kaveria jäniksen tavoin. Vauhti taisi kiihtyä lopussa hiukan, kun pistos jo hellitti.

Polarin tuolle juoksulle laskema juoksuindeksi 72, vastaisi heidän arvion mukaan sitä, että maksimisuoritukseni kymmenellä kilometrillä pitäisi olla 35:50. Loppu aika oli kuitenkin 35:18. Kuulostaa siltä että juoksin loppujen lopuksi aika hyvin tuon kisan, ja juoksun heikkous oli todella pistoksessa. Toisaalta, loppuaika ei silti mitenkään tyydytä, sen olisi pitänyt olla toista minuuttia parempi. Reitistäkin huolimatta jopa 33 alkuinen.