Kuin tervassa juoksisi
Otetaanpas nyt pidempi treenirupeama kerrallaan, eli viikot 17-20. Tämä siitäkin syystä, että juoksu on hieman takkuillut ja sen vuoksi treenailukin ollut rikkonaista.
SM-maantien jälkeen oli tasan kaksi viikkoa aikaa yrittää palautua puolimaratonin aikaansaamasta kuormituksesta. Kesäisin puolikkaita tulee kisattua suhteellisen paljon, sillä se on suosikkimatkani, joten arvelin palautumisen olevan suhteellisen nopeaa. Merkillisen koville se silti otti, vaikka lihakset tuntuivatkin suhteellisen vetreiltä jo 24.4. Hermostohan pitkissä kisoissa kuormittuu ennen kaikkea, joten syke karkaili pitkin viikkoa suhteettoman korkeaksi harjoitustehoihin nähden. Kauden ensimmäinen pitkä kilpailuvauhtinen suoritus on varmasti eräänlainen "shokki" elimistölle pitkän harjoituskauden jälkeen, nyt kun alla oli pelkästään yksi kympin juoksu paria viikkoa aikaisemmin. 29.4 Vierumäellä oli tarjolla SM-maastojen esikisat, aluemestaruusmaastot. Tässä olisi ollut oivallinen tilaisuus tutustua reittiin ja pokata ehkä mestaruuskin, mutta samaisen päivän aamuna saimme nauttia ihanaisesta takatalvesta. Kesärenkailla en hirvennyt lähteä ajamaan, ja kokonaiskuormitusta ajatellen oli muutenkin viisas päätös jättää kisa sikseen.
Viikko 18 oli fyysistä ja psyykkistä valmistautumista SM-maastoihin. Vappu kului opinnäytetyön parissa (eipä vapun juhlinta muutenkaan jaksa kiinnostaa) ja 2.5 koitti hartaudella ja innolla odottamani päivä: opinnäytetyön julkaisuseminaari ja palautus! Lähes viiden kuukauden työrupeama huipentui tuohon päivään, ja nyt jälkeenpäin olo on ollut hieman epätodellinen. Niin se kaikki vaan päättyi, hieman antiklimaattisesti. Myöhemmin samalla viikolla opintorekisteriin kolahti loput opintopisteet, joita kertyi näiden neljän vuoden aikana 241 kappaletta. Huomatkaa yksi ylimääräinen piste, varsinainen suorittaja... Menkää ihmeessä lukemaan Theseuksesta lisää aiheesta jos kiinnosta, saatte käsityksen siitä, millainen on ajoneuvomuotoilijan opinnäytetyöprosessi.
Opparin palautukseen viikon kohokohdat sitten loippuivatkin. 7.5 oli aika asettua viivalle Vierumäen golfkenttien kupeessa. Maastojuoksukisana tämä oli laatuaan ensimmäinen (kenen idea lähteä harjoittelemaan maastojuoksua SM-tason skabaan?), jollei oteta lukuun syksyn 2015 Lidingön rimpuilua. Lähtölaukaus kajahti, ja pian maastojuoksun rankkuus realisoitui minulle suhteellisen kouriintuntuvalla tavalla. Kirjaimellisesti, sillä löin kyynärpääni alkumatkan nujakoissa reitin varressa olevaan tolppaan. Ensimmäisellä kierroksella heinäpaaliesteitä ylitettäessä tein myös typerän virheen: oletin paalin kestävän painoni, joten yritin ponnistaa vauhtia sen päältä. Jalkani upposikin heinien sekaan ja jouduin ottamaan pikaisen tukiaskeleen vasemmalla jalallani. Sillin tunsin lonkassani inhottavan nippauksen, vanha rasitusvamma nosti siis päätään. Kipu ei kuitenkaan yltynyt, joten kesken ei sentään kisa jäänyt.
Moni kanssajuoksija veti nurmikentällä piikkareilla, ja samalla kirosin omaa kenkävalintaani (Gel DS Racer 10). Pito oli nurmella todella heikkoa, mutta eihän kengät juoksijaa tee. Vauhtini tippui loppua kohden ja keskivauhtini oli kolmisen sekuntia hitaampi kuin SM-puolikkaalla. Matkaa kertyi siis 12 km ja aikani oli hävyttömän huono 43:21:7. Sijoitus oli häntäpäässä, enempää en kehtaa sanoa. Ryhtyessäni tekemään palauttelua jäytävä jomotus lonkankoukistajassa jatkui. Lonkkani on jumitellut ptikin talvea, joten asiassa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Lihakseen ehti muodostua syksyn harjoittelussa arpikudosta, joten se on hieman jäykempi kuin oikea puoli. Hieronnalla ja ahkeralla venyttelyllä olen pystynyt juoksemaan 150 km harjoitusviikkoja, joten arvelin asian tulevan kuntoon seuraavien päivien aikana. Olin kuitenkin väärässä.
Aiemmista vaikeuksista viisastuneena olenkin tehnyt viikot 19-20 korvaavaa harjoittelua Crosstrainerilla, sekä jumpannut lonkan ja lantionseudun lihaksistoa ahkerasti. Juoksu sujuisi jo nyt, mutta haluan pelata varman päälle, sillä kisakalenteri alkaa täyttymään sitä mukaa ettäpaikkojen kestävyys joutuu varsinaiseen tulikokeeseen. Harmikseni eräs kevään kohokohdista, Päijännejuoksu jää kuitenkin tältä vuodelta välistä. Kisa osui muutenkin vaikeaan saumaan, sillä opinnäytetöistämme on tulossa näyttely 24.-26.5. Kiirettä pitää siis jossain määrin edelleen koulun osalta, vaikka valmistunut olenkin.
