Konstan treeniviikko 25/2017

Tämä viikko oli kaikkinensa positiivinen. Hyvä vire alkoi jo tiistai iltana. Oikeastaan siihen voi määritellä jopa kellonajankin. Tai voisi, jos muistaisin kellonajan minuutilleen, koska otettiin ensimmäiset avausvedot Vaajakoskella. Nimittäin koko tiistai päivän, aina ensimmäiseen avausvetoon asti tuntui siltä, kuin päällä olisi elämäni jumit. Lämmittelyt ja koordinaatiot olivat siis vaikeita, mutta eka avari osoitti jo, että tänään taitaa sittenkin kulkea.

Tiistaina tarkoituksemme oli tehdä 6x400m, 66-68 sekuntiin. Sateisessa säässä ensimmäinen painui vahingossa 63,5:een. En tiennyt että ylipäätään pääsen noin kovaa. Seuraavaan vetoon sovittiin sitten hieman rauhallisempaa vauhtia, ettei hyydytä. Aika oli 62,5. Ei menty edes täysillä. Niin kuin ei olisi pitänytkään. Sitten otettiin vielä vähän hitaammin ja vauhti saatiin laskemaan sinne 67:n nurkille. Viides veto 64,7 ja se sai jäädä viimeiseksi.

Okei, sinällään 63 neloset eivät kuulosta vakuuttavilta. Joku Kekki juoksee semmoisia useita peräkkäin, ilman palautuksia. Mutta näin 2.09. kasin kaverille, nämä vauhdit tuntuvat ihmeellisiltä treenivauhdeiksi. Ollaan totuttu siihen, että kun nelosia vedetään talvellakin 12-20, vauhdit on päälle 70, kesällä näissä <10x400m vedoissakin tosiaan aiottua 68:aa.

Hyvä vire kantoi (jokseenkin) myös Keuruun Juhannuskisoihin. Kisaan joka oli yhtäaikaisesti positiivinen yllätys, fiasko, sekä ihan ok. Ennen kaikkea se oli perseestä. Olin B-erässä (mikä ei ollut huono asia), jossa varmaan itse kullakin oli 9.00 mielessä, ainakin kun aiempia ennätyksiä katseli. Sitä uskalsin odottaa itseltänikin. Näin kaikki lopulta meni:

-Ulkoa lähden, joten ulkoa on tultava ohi ja paikka otettava

-Ompas täällä ahdasta

-Nyt tuli joku sisältä ohi

-Joku astui kantapäälle

-Tuon paikan minä otan, vähän kyynerpäätä kehiin. Tekee sitä näköjään muutkin

-Nyt tullaan ulkoa ohi

-Kantapäille

-Taas joku pyrkii ohi

-Nostetaan taas pari pykälää sijoitusta

-Nyt tullaan sekä sisältä että ulkoa

-Kantapäille

-Olkapäille

-Kaupanpäälle

-Kilisteltäisiinkö irtopäille?

-Ohi tullaan ja ohitetaan

-Kilometrin väliaika 3.06

-facepalm.jpg

-***tu nyt lähti

-Siirryn kärkeen niin on vähemmän ahdasta ja saadaan aikataulu kiinni

-Kymmenisen kertaa kantapäille kiitoksena vetoavusta, kilsa sentään kolmeen minuuttiin

-Nyt tullaan porukalla ohi, vissiin vauhti vähän hidastuu

-Noh, (erän)voittaja näköjään kiihdytteli lopulta (ainoana) alle yhdeksän

-Vika kilsa 3.05, loppu aika 3.11.42, noin sekunnin ennätysparannus

Ymmärrätte varmaan miksi kisa oli fiasko. Positiivinen yllätys se oli kahdesta syystä: laskiskelin tosiaan keväällä, että on ihan hyvä jos saan koko kesänä ennätykset rikki, varsinkin näillä alimatkoilla. Ennätysparannus oli suurin piirtein 0,03sek sataa metriä kohti, mutta ennätys kuitenkin. Juoksun sujuminen huomioiden se oli entistäkin parempi suoritus. Juoksu oli kuitenkin vain "ihan ok" ottaen huomioon, että vanha ennätys oli samoista kisoista kahden vuoden takaa, eikä suinkaan parhaassa elokuun vireessä juostuna. Toisaalta odotin myös itseltäni yhdeksää minuuttia, josta jäätiin kyllä jonkin verran. Täysin tyytyväisiä ei siis lopulta voida olla, mutta suunta on onneksi ylöspäin.

Mites sitten viikonloppu? Lauantaina piti reippailla 12km 150-155 sykkeillä. Vatsa teki tenän, ja käväisinkin Palokan ABC:llä pönttöä hajustamassa. Kuitenkin tuo eka noin 6km osoittaa jotakin: kilsat 2-6; keskisykkeet 151-152, vauhdit 3.34-3.42. Toki, sää oli täydellinen ja reitti erittäin tasainen ja sykemittari laskee hieman ylimääräistä matkaa. Lisäksi sykkeen/vauhdin suhde heikkenee kokonaisrasituksen myötä, kun taas nyt edettiin vain noin 6km. Tämän päivän lenkistä puolestaan totean sen, että juoksuindeksi nousi 92:een.