Konstan "treeni"viikko 29/2017

Noniin, tästä viikosta jäi kerrottavaa vain yksi asia. Hetki jota olen pelännyt. Kauhulla odottanut edelliset kymmenen vuotta, ja jonka odotin tulevaksi vasta kymmenen vuoden päästä. No, oikeastaan, viimeisen parin vuoden aikana olen pelännyt tämän tapahtuvan vähän aikaisemmin. Kausi 2012 oli suhteellinen huippuvuosi, kaudella 2015 tein kahta matkaa lukuunottamatta kaikki ennätykset ja pari edeltävääkin kautta pystyin selittämään itselleni parhain päin. Männä kausi meni niin pahasti päin persettä etten voinut enää valehdella itselleni ja tämä vuosi hyvästä talvesta ja kovasta panostuksesta huolimatta yhtä huonosti.

Tiedättekö mitä psyykeelle tapahtuu, kun teet ja teet, mutta valon pilkahdukset ovat vähissä, ja viimeistään ennen H-hetkeä kausi on pilalla ja talven työn voi kuopata kuuden jalan syvyyteen? Tiedättekö mitä moivaatiolle tapahtuu kun panostus on kovempi kuin koskaan, ja kunto huonompi kuin koskaan? No minäpä kerron: se laittautuu makuulle kasvot kohti itää.

Voisi oikeastaan sanoa, että tässä tilanteessa kilpaileminen ei houkuta yhtään. Ei ole kuntoa kisailla niillä matkoilla joilla pitäisi, eikä nopeutta niillä joita jaksaisi. Eikä tämä ole ihan ensimmäinen kerta. Tällä motivaation tasolla ei kannata kilpailla. Tehtyäni lauantaina päätöksen heittäytyä pois kilpauralta ja siirtyä vain harjoittelemaan, motivaatio harjoitteluun on alkanut hiljalleen palautua. On motivoivampaa pitää kunnostaan huolta sen itsensä takia, kuin kilpailemisen takia silloin kun kisakunto ei kuitenkaan kasva.

Olen siis päättänyt jättää kilpailemisen ja unohtaa tavoitteetkin joksikin aikaa. Treenailen tästä eteenpäin itsekseni sillä tahdilla kuin treenailen. Kilpailutauko kestää niin kauan kunnes olen siinä kunnossa että mielestäni kannattaa viivalle asettua. Valmistaudun henkisesti siihen, että se päivä ei välttämättä tule eteeni enää koskaan, sillä a) aion pitää riman korkealla, b) paluut parin kilpailuttoman vuoden jälkeen onnistuvat kovin harvoin.

On siis välitilinteon aika (toivottavasti "väli"):

-Kaksi henkilökohtaista nuorten SM-mitalia, yksi joukkue- Suomen mestaruus, muutamia pistesijoja

-Yksi yleisen sarjan juokkue SM-pronssi

-17v sarjan 10km maantiejuoksun kaikkien aikojen listalla 27.

-10km maantie-ennätys 32.56 (2012), 10 000m rataennätys 32.46 (2015) ja 5 000m rataennätys 15.36 (2015). Oleellisimmat ennätykset mainitakseni.

-Treenikilometrejä 20 000+

-Yksi vasemman kyynerpään sijoiltaan meno, vasemman kyynerpään murtuma, kaksi tulehdusta polvissa ja äänihuulten salpauma

-Yksi kulkusten vilautus SM-maastojen tv-lähetyksessä

Kiitokset tässä vaiheessa kahdelle pääsponsorille, eli isälle ja Kelalle. Kiitokset valmennuksesta Antero Liukkoselle. Kiitokset treeneistä lukuisille kavereille, joista Miika Takala lienee ollut useimmin mukana. Kiitokset kaikille kilpakumppaneille joista en osaa nostaa ketään tiettyä esille. Kiitos Jyväskylän Kenttäurheilijoille ja Padasjoen Yritykselle seuratyöstä minun(kin) hyväksi. Kiitokset äitille ja muille sukulaisille, sekä Henri Helvilälle ja muille kavereille henkisestä tuesta. Kiitos motivoinnista kaikille urastani kiinnostuneille, erityisesti niille lukuisille Padasjokisille jotka minua aina kyselevät ja joista tuskin tunnen puoliakaan. No, kaikkihan apinan tuntee vaikkei apina tunne kaikkia... Kiitos kaikille idoleille inspiraatiosta. Ja kiitos rakas Anni, aika pirun monesta asiasta <3

Lopuksi lainaan vielä Marko Annalaa:

Niin, minä selviydyn tästä ja saan Palkkioni lunastaa Minä etenen kohti ja saat Nimeäni kumartaa Minä selviydyn vielä ja saan Palkkioni lunastaa Minä etenen kohti ja saat Oppia nimeni muistamaan

-----------------------------------------------

P.S. Oon kyllä vähän miettinyt sen Finlandia Marathonin läpikahlaamista syksyllä, niin saampahan sen maratoninkin hoidettua.

P.P.S. Valmennuskuviot kiinnostaa ;)