Kunnon testausta
No niin, useamman viikon katsaus luvassa. Vasemman pohkeen kuntouduttua ovat viikot kuluneet lähinnä treeniin totuttelussa. Oudostaan on juoksu rankkaa ollutkin, sillä vauhdit ovat tippuneet selkeästi heinäkuun vastaavista. Myös sykkeet ovat olleet kymmenisen lyöntiä liian korkeat suhteessa vauhtiin. Noh, sitä se kahden kuukauden juoksemattomuus teettää. Vaikka korvaavaa tuli sahattua enemmän kuin mielenterveys antoi myöten, ei juoksemista korvaa mikään. Varsinkin hermosto joutuu iskutuksen myötä lujille, joten paluu on syytä tehdä maltilla. Aiemmista koettelemuksista viisastuneena olenkin toisinaan korvannut peruskuntoharjoitukset kuntopyöräilyllä. Too much too soon, ja joku paikka paukahtaa hyvinkin äkkiä. Suurin syy pohkeen kesäiseen tulehdustilaan olikin liian tiukka treenirytmi yhdistettynä kovaan kisaputkeen. Juoksin siis itseltäni jalat alta, ja pilasin kauteni riittämättömällä palautumisella.
Viikot 39-42 ovat siis olleet juoksumäärältään maltillisia, kovimmalla viikolla kilometrejä tuli 100. Ohjelmaan toki oli merkattu enemmän juoksutreenejä, mutta halusin pelata varman päälle ja nostaa kuormitusta progressiivisesti. Yhdistelin siis kuntopyöräilyä ja juoksua, treenitunneista kiinni pitäen. Flowssa kuntopyöräilyt näkyvät crosstrainer-treeneinä, koska sykemittarin lajiprofiileissa valittaessa pyöräilyn alkaa mittari valittamaan poljinvoimasensorin puutteesta. Minulle riittävä data oli vain syke, sekä kulunut aika. 30. syyskuuta sain nauttia juoksun huumasta, kun synnyinseutuni maisemissa juostu kolmekymppinen kulki hienoa kyytiä. Seuraava viikko jäikin datan kannalta torsoksi: V800 sanoi sopimuksensa irti, ja laite oli pakko lähettää huoltoon. Ja tietenkään en vempelettä muistanut synkronoida, joten puolet viikon treenitiedoista hävisi. Mittari tosin seisoi Intersportissa päivälleen 14 vuorokautta, sillä jostain kumman syystä henkilökunta ajatteli, että Polarilta on kysyttävä lupa ennen takuuhuoltoon lähettämistä. Itse en tätä kuollaksenikaan ymmärrä, sillä lain mukaan jälleenmyyntiliikkeellä on velvollisuus lähettää tuote huoltoon takuuajan puitteissa. Kahden viikon edestä olen siis jo ilman mittaria treenaillut, joten datakin on sen mukaista: tyhjää. Olen tehnyt osan treeneistä salilla matolla, sillä pystyn yhdistämään sykevyön puhelimeeni. Näin olen pystynyt tarkkailemaan harjoitusvastetta, sillä syke on toisinaan tupannut karkailemaan.
14.9. oli vuorossa testi sekä juoksukunnon että pohkeen kestävyyden suhteen. Olin ilmottautunut Vantaan maratonin varttimatkalle, tosin tälläkin kertaa oli vuorossa mittariton juoksu. Eihän siinä mitään, ei se harjoitustietokone nopeammaksi tee. Rasitusta olisi vain ollut mielenkiintoista seurata ja myöhemmin analysoida. Lämpötila oli +6 ja taivaalta satoi tihkua, shortsikeli, siis... Lähtölaukaus kajahti, ja lähdin matkaan eturivistä. Olin elelisenä päivänä tehnyt verkkaa kisakengillä, ja ne olivat tuntuneet hirmuisen raaoilta jalkineilta - enhän ollut kolmeen kuukauteen niillä juossut. Päivän kenkävalintana olivat siis Saucony Kinvara 8:t, kevyet treenikengät. Juoksu kulki hyvin, ja yritin pysytellä kärjen mukana. Karu totuus realisoitui viiden kilometrin kohdilla, kun vauhtini alkoi osoittaa hyytymisen merkkejä. Loppuun asti taistelin, ja eräskin Järveenpääkin paineli loppusuoralla ohitseni puolikkaan maaliin... Matkaa 10,55 km, ja aika 38:45. Keuruun Yömaratonin vastaavan matkan aika oli 37:14. Pitäähän sen tauon jossain näkyä, ja suorituskyvyn lasku oli arvattavaa. Tästä ei ole matka kuin ylöspäin, ja motivaatiota lähteä lenkille riittää nyt enemmän kuin tarpeeksi. Kuten arvata sattaa, pohkeet olivat aika ihmeissään kovasta asfalttijuoksusta, mutta mitään suurempia tuntemuksia ei vasempaan enää ilmestynyt. Jippii! Paikat taitavat kestää viimein määrät, kuin tehotkin.
Paitsi että. Vantaata edeltäneellä viikolla oli kurkkuni ollut karhea, joka kuitenkin helpotti kisan lähestyessä. Viikolla 42 puolestaan alkoi nenänvuoto ja aivastelu. Kevyttä hölkkää tehdessäni syke vaelteli holtittomasti, joten päätin jättää harjoituksen kesken ja ottaa loppuviikon suosiolla lepoa. Mitään suurempaa flunssaa ei päässyt syntymään, joten eiköhän sitä kohta taas treenailemaan päästä.